Kuinka olenkaan sinua kaivannut!

Terveisiä toukokuulta!

Me muutettiin (taas), hah! Vaikka meillä on nyt yksi huone vähemmän ja jouduttiin luopumaan sekä ruokaryhmästä että varastosta, tuntuu silti olevan enemmän tilaa. Nykyisessä asunnossa on nimittäin tosi hyvä pohjaratkaisu ja niitä ei ihan kovin usein nää. Ainakaan vuokra-asunnoissa. Lisäksi saadaan nauttia kauniista puutarhasta, isosta allasalueesta ja hiljaisuudesta. On aivan uskomatonta, kuinka hyvä tässä asunnossa on olla, kun mistään ei kuulu juuri mitään ääniä. Kaamoskin on rauhoittunut hieman, kun ei ole niin paljon vahdittavaa koko ajan. Autopaikan saamme lokakuun puolessa välissä ja sekin sisältyy vuokraan. Kaikkein parasta asunnossa on silti se, että meillä on UUNI JA ASTIANPESUKONE! Vuokrakin on hieman vähemmän kuin vanhassa asunnossa ja sijainti huomattavasti parempi. On ihan lottovoittajaolo!

Sanoiko joku UUNI??

Atelle tehtiin työnurkkaus olohuoneeseen ja mulle makkariin. En tosin tee töitä kotoa käsin, mutta tarvitsen silti oman pienen reviirin. Aiemmin se on ollut keittiön pöydän ääressä, mutta nyt mulla on oma ihana nurkkaus. Ostettiin makkariin teinipöytä Ikeasta eli semmoinen piskuinen työpöytä, josta toinen puoli kantta aukeaa peiliksi. Mulla oli teininä sellainen koulupöytänä. Perin sen aikoinaan siskoltani ja se oli aivan ''zikamageee'', kunnes siitä tuli nolo. Siinäkin oli toisella puolella laatikko ja toisella peilikansi, jonka alta löytyi säilytystilaa. Sain siis 2010 -luvun minimallin siitä ysärin helmestä. 

Olen muutenkin viime aikoina ihan huomaamattani luikahtanut nostalgian huumaan, sillä tykkään krepata hiukseni. Kokonaan. Jokaista karvaa myöten. Se on iso ilmava pehko, jotta Atte inhoaa. Se vaan on näillä keleillä ihanan viileä ja pysyy puhtaanakin paljon pidempään kuin perus itsekseen kuivunut lehmän nuolema luonnonlaineeni. Ei Atte sellaista voi ymmärtää, kun sillä on luonnostaan ilmava semiafro. En sentään ole vielä lähtenyt saparolinjalle tai hankkinut MissSixtyn lantiohousuja. Enkä semmoista kaulahässäkkää. Mutta kampapannan (?) ostin. Se vaan hajosi ennen paikoilleen pääsyä. Perhanan kiinalaatu... Kai kaikella on tarkoituksensa. 

Tenemos un nuevo apartamento! Olé!

Sudenpentu sairastaa

Perskärpänen kuvattiin ja tulos oli aika riipaiseva. Sehän nyt on selvä, että saksanpaimenella on aina lonkat paskana viimeistään loppuelämästä, mutta 3,5 -vuotiaalle en olisi kyllä sellaisia kuvia halunnut. 

Tietysti nivelrikkoa ei voi parantaa, mutta oireita voi helpottaa. Kaamos on kieppunut häntäänsä koko ikänsä eli se on kirjaimellisesti kasvanut kieroon. Sen näyttää olevan helpoin olla kippuralla ja kieppua. Lonkat oli kuluneet juuri sillä tavalla ja selkä näytti myös muovautuneen kieppumiseen soveltuvalla tavalla. Etupää sentään oli paremmalla tolalla, vaikkei sekään tietty tuolla historialla normaalilta näyttänyt. 

Nyt siis ensisijaisena helppinä täytyy saada tuo elukka rauhoittumaan eli kieppuminen loppumaan. Tähän asiaan on aika turha antaa mitään vinkkejä, kaikki ollaan koitettu, paitsi ei tietenkään mitään kidutuskeinoja (sitruuna- ja sähköpanta ekana mielessä). Lisäksi annetaan kipulääkettä tottakai. Ja nivelsuojapoppamiestabletteja. Ruokana kalasoppaa ja kalanappulaa, kuten ennenkin. Paino ei saisi nousta yhtään (nyt 27kg), vaikka onkin hoikka tyttö. Liikuntana samat vanhat lenkit ja palloilut, yhtään ylimääräistä ei aleta liikuttamaan eikä opettaa uimaan, ettei nuo lonkat nyt kulu sitten ''suorina'' lisää ja aiheuta lisäkipua ihan turhaan. 

Suunnitelma on tällä hetkellä sellainen, että vuoden vaihteen jälkeen nähdään onko kieppuminen loppunut ja sitten pystytään päättämään jatko. Jos ei, niin Kaamos lähtee vihreämmille niityille. Jos saadaan kieppuminen irti koirasta, on sillä vielä ainakin muutama vuosi aikaa täällä meidän kanssa. Olen stressannut asiasta ihan liian paljon ja yöt on menneet painajaisten kanssa jo muutaman viikon. 

Onneksi löydettiin Aten kanssa kultainen keskitie tähän asiaan ja otetaan rennosti (yritän ainakin kovasti). Nautitaan joka hetkestä ja elellään (suht) normaalisti ilo edellä. Iloa harmaimpiin hetkiin saa viimeistään siitä, kun muistelee eläinlääkärin miniesitelmää siitä, kuinka Kaamokselle voidaan tehdä uudet lonkat ihan samalla tavalla kuin ihmisillekin. Esto es verdad!

Kaamos-neiti lempikukkiensa kanssa

Pienen parvekkeen muutos

Hiiohoi evripadi! Sisustuskärpänen puri taas ja tällä kertaa uhriksi valikoitui parveke akuutin surullisuustilansa vuoksi. Parveke on ollut jo kauan kateellinen ja surullinen, sillä muu asunto on saanut hellää hoivaa hänen jäädessään ilman. Niinpä oli aika antaa partsille diagnoosi ja sen vaatima hoito.

Meidän kämppä on sellaisessa kohtaa taloa, että tästä kulkee koko ajan joku ohi. Aiemmin vetäisin ikkunaan koristekalvon, kun meni hermo ohikulkijoiden katseisiin. Nyt oli vuorossa parveke. On nimittäin sillä tavalla, että me ollaan kuin akvaariossa, jos verhot on auki. 

Aloitin parvekkeen rakentamisen majaksi asentamalla tekoruohomaton. Ei se mikään häävi ole, kaikkein halvin tietysti, mutta ajaa asiansa. 1m x 5m rulla mattoa maksoi Leroy Merlinissä hiukan alta 17e. Rullasta sain lattian ja yhden päädyn. Toista päätyä ei laiteta lainkaan, koska ilmalämpöpumppu puhaltaa siitä suunnasta ja onhan se ihan kiva nähdä edes jostain välistä pihalle.

Koska mulla ei ollut mattopuukkoa, käytin sileäteräistä keittiöveistä. Toimii ihan yhtä hyvin. Sama pätee, jos vaihdat talosi eristeiksi ekovillaa, joka on osaksi sanomalehtipaperia. Ekovillaan ei pure tavallinen villaveitsi, mutta keittiöveitsi sitäkin paremmin. Muista terottaa välillä. 

Veitsen lisäksi tietysti mitta, kaksipuolinen teippi, teräväkärkiset sirot sakset, tussi ja sytkäri tulivat tarpeeseen. Olin ehkä vähän tyhmä, kun ostin tuohon hommaan tarkoitettua kaksipuolista teippiä, mutta en halunnut ottaa riskiä tavallisen teipin kanssa. Jos matto ei kestäkään toivomallani tavalla, haluan pystyä vaihtamaan sen. 

Tästä se hauskuus alkaa

Eka pala paikallaan, kyllooon hyvä!!

Kalustus tuotti hieman ongelmia, sillä parveke on tosi pieni. Mulla oli hienot suunnitelmat tehtynä, mutta ei ne sitten toteutuneetkaan. Eniten harmitti, kun olisin halunnut tehdä OSB-levystä kadun puolelle seinän. Siitä olisi tullut niin hieno, kun sen olisi petsannut harmaaksi ja vetänyt venelakan päälle. Siihen olisi saanut kiinnitettyä ihanasti pari kukkahässäkkää. Suunnitelma kaatui siihen, ettei levyä saa mistään leikattuna sopivan kokoiseksi. Mulla ei ole työkaluja ja käsin en ala sahaamaan yhtään mitään. 

Etsittiin jo viime vuonna lähialueen rautakaupoista tuota levyä, kun olisin tehnyt sängynpäädyn. Kun löysimme paikan, joka myy levyä, siellä ei ollut leikkauspalvelua. Ja kun löysimme paikan, jossa on leikkauspalvelu, siellä ei myyty levyä tai se oli loppu. Tämä paikka, josta levy oli loppu, ei tilannut sitä lisää, sillä ketjun oli ostanut toinen ketju. Muu levy ei tietenkään käynyt minulle. Onneksi tämä aurinko on pehmentänyt mua sen verran, että jaksan kyllä odottaa. Odotinhan tuon Ikean matonkin kanssa muutaman kuukauden, kun olin ensin käynyt siellä hakemassa olematonta mattoa kolmesti (2x kaverin kyyditsemänä ja kerran junalla), eikä sitä ollut vaikka myyjä oli niin luvannut. Kannatti odottaa, nyt on juuri se matto olkkarissa, minkä halusin. 

No mutta, tässä pieni kooste kaatuneista unelmistani. (Tähän dramaattista musiikkia, kiitos)

Punainen reuna indikoi parvekkeen kaidetta.
Nämä eivät ole skaalassa, en jaksanut alkaa piirtämään kunnolla.

Kuten suunnitelmista näkyy, olin kaavaillut kaiteen peitoksi tekoviherseinämateriaaliasiaa. Homma niiden osalta kaatui siihen, että ne on ihan sikakalliita! Mulla lähtee yleensä vähän lapasesta näissä sisustusjutuissa, mutta nyt päätin pitää kiinni siitä ajatuksesta, että ollaan vuokralla. Toki sitä tekoviherseinämateriaaliasiaa myydään paloina, niin sen voisi muuttaessa ottaa mukaan. Järjen ääni kuitenkin huuteli, että mistäs meinaat löytää samaa sitten joskus, jos/kun muutatte. Meinasin jo luovuttaa, kun muut näköesteet ei olleet lainkaan sellaisia mitä olisin halunnut. Olihan koko parvekeprojekti lähtenyt siitä ajatuksesta, että saisin mahdollisimman paljon vihreää partsille. En ole mikään viherpeukalo, niin tekoversiot oli se pointti koko hommassa. Nyyh. 

Parin päivän tuumaustauko tuotti tulosta. Päädyin kangasmaiseen ratkaisuun, sillä se näköeste, joka oli toisteksi paras, ei olisi taipunut kaiteen koristeklönttien kanssa. Ihan kiva, että tommosta vankilarautakalterikaidehässäkkää on piristetty koristeellisilla neliskanttisilla klunsseilla, mutta näköesteen kannalta mahdollisuudet on aika laihat. 

Halvin olisi tietysti ollut bambumateriaali. Se vaan, että se olisi melkein pitänyt maalata omaa silmää miellyttäväksi ja sitä en osaa sanoa, olisiko maali pysynyt pinnassa kuinka hyvin. Kristallipalloni on näet huollossa. Olisihan siitä tullut sitten kokonaisuudessaan suurinpiirtein samaa hintaluokkaa valmiin näköesteen kanssa. Onneksi löysin kovan pohdinnan jälkeen antrasiitin harmaata muovipunoskangasta (mikälie), jonka kätevästi asensin klunsseista piittaamatta. 

Työn touhussa jäi vähän kuvia ottamatta, mutta tarkkasilmäiset huomaavat minkä virheen tein. Tai ei se nyt niin virhe sinänsä ollut, mutta hankaloitti hommaa kivasti. 

Vaikka laskin kaupassa ottavani kiinnikkeitä tuplasti,
ei ne mihinkään riittäneet. 

Virhe tai epävirhe oli aloittaa ylälaidasta.

Toisaalta oli ihan hyvä aloittaa ylälaidasta, koska näköestepala oli juuri 1m x 3m. Varaa virheille ei siis käytännössä ollut. Toisaalta alaosaa oli erittäin vit... hankala kiinnittää. Fiksuinta kai olisi ollut edetä ylhäältä alas rivi kerrallaan. No, se on nyt paikallaan ja käsien haavat parantuneet. Aina oppii jotain, kun vaan uskaltaa koittaa. 

Pohdittiin yhdessä Aten kanssa kalusteita. Olisi ollut ihana saada vaikka tuo suunnitelmakuvan penkki. Sitäkin olisi kyllä saanut vähän fiksata omaan silmään sopivaksi. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että halutaan jatkossakin kuivattaa pyykit ulkona. Päädyimme sitten eräs kauppareissu nappaamaan Carrefourista mukaamme punaisen tuolin. Se oli vieläpä alessa!

Myöhemmin, kun lähdin ystävän avustuksella hakemaan lisää kiinnikkeitä, kiertelimme muuten vaan Leroyta läpi ennen kassoille menoa. Ynnäilin, että partsilla on nyt matto, näköeste ja tuoli. Vielä tarttisi jonkun pöydän. Pieniä, mulle kelpaavia pöytiä ei ollut sopuhinnalla ''missään'', en halunnut alkaa vääntämään itse ja leca-harkkoja ei täällä myydä. Kuinka sattuikin sopivasti, että käveltiin osastolle, jossa myytiin varastoon tarkoitettuja hyllyjä. 

Olin ihan varma, että ne on kalliita, koska ne kestävät painoa tosi paljon siihen nähden, kuinka kevyitä ovat. Kyllä olin väärässä. Sain metallihyllyn, jonka kaikki 4 hyllyä kestävät kukin 50kg kuorman vain kympillä! Oi onnea ja kiitokset ystävälle yllyttämisestä.

The tuoli

Vähän tuo hylleröinen vaikutti kiikkerältä, joten
vetäisin sen nippusiteillä kiinni kaiteeseen.

Hylly ei tuollaisenaan tuonut kovin paljoa näkösuojaa partsin päätyyn, joten ajattelin ostaa vielä 1m x 1m palan tuota samaa tekonurmea. Siitä saisi hyllyn yläosaan taustan ja alimmaiseen väliin ''oven''. Suunnittelin nimittäin alimmalle tasolle siivousvehkeiden säilytyksen ja ei noita ämpäreitä jaksaisi aina kattella, vaikka onkin Suomalainen. No, tämä idea kaatui siihen, että 1m x 1m palan sai tilattua vain Leroyn verkkokaupasta. Koska hintaa palalle olisi tullut alle 4e, laskeskelin mielessäni postikuluja ja koko homman kannattavuutta. Tietysti olisin voinut käydä ostamassa toisen 1m x 5m rullan, mutta mihin olisin tunkenut sen ylimääräisen 4m muovitavaraa. Niinpä suunnitelma muuttui jälleen. 

Ja niin eräänä kauniina keväisenä päivänä kuljeskelin kiinakaupassa uusien verhojen kiilto silmissäni, kun sain idean. Taidan koittaa tehdä taustan ekaan hyllyväliin glitteröidystä vaahtomuoviaskarteluarkista. Otin niitä kaksi ja kirkasta lakkaa sprayna, koska se glitteri levittäytyi jo kaupassa joka paikkaan. 

Tuumasta toimeen! Teippasin palat toisiinsa kiinni, rei'itin oikeista kohtaa ja vetäisin nippareilla kiinni hyllyyn. Sen jälkeen nauroin. Eihän tuo viritelmä sopinut alkuunkaan yhtään minkään kanssa. Päätin, että annan sen olla, kunnes sade vie koko pjaskan mennessään tai saan sitä pirun mattoa jostain lisää vain sen verran mitä tarvitsen. Sitten tuli naapuri. 

Hän oli kovin innoissaan mun projektista ja sanoi miettineensä heidänkin parvekkeelle tuollaista mattoa. Heillä on tietty saman kokoinen parveke kuin meillä. Tultiin jutustelun päätteeksi siihen tulokseen, että hän laittaisi maton vain lattiaan ja minä saisin häneltä yli jäävän metrin palan hyllyyni. Vaihtarina antaisin loput teipit, niin hänen ei tarvitsisi ostaa kuin yksi rulla. Täydellistä! Nyt odotellaan jännittyneinä milloin hän aloittaa projektinsa. 

Partsi ei vielä ole valmis, mutta ainakin saadaan olla nyt enemmän rauhassa katseilta. Erikoismaininnan haluan antaa löytämälleni puutarhatontulle, joka näyttää kansainvälistä käsimerkkiä ja jota Atte inhoaa. Se on oikeasti huonetuoksu ja tuoksuu edelleen, vaikka on ollut viikon päivät parvekkeella ja kokenut jo pari vesisadettakin. 

Tonttu on Ole Tú:sta fuengirolan kirkon kupeesta

Pyykit yrittää vähän viedä tilaa,
mutta silti mahtuu elämään

Ihan kiva tästä tuli!

Kaamos-neiti approves

Paskan möivät!

Rakas päiväkirja. Olisi ihanaa, jos joskus asiat toimisi kuten niiden kuuluu (suomalaisen mielestä) toimia. 

Tällä kertaa fiaskosarjassamme saamme seurata (jälleen) keittiöön liittyviä vesivuotoja. Huolestuttavaa on myös se, että olen kirjoittanut vasta kolme lausetta ja niistä kahdessa on tavaraa sulkeissa. Antakaa anteeksi. 

Päivä 1:

On iltayö, olen saanut puunattua keittiön ja päätän viedä roskat. Avaan allaskaapin saadakseni roskapussin ulos. Kaapissa on vettä. TAAS. Syynä on jo kertaalleen ''korjattu'' putki, joka nyt jälleen repsottaa siellä surullisena.

Päätän tyhjentää kaapin sisällön, kuivata kaikki ja soittaa vakuutusyhtiöön vasta aamulla. Iltapuuhissa seuraavana elukoiden ruokatouhut. Tietty siinä samalla sitten pesin niiden ruokakupit. Niin. Putki on tosiaan edelleen irti sieltä altaan pohjasta. Ei ole mikään kotitonttu käynyt sitä salaa korjaamassa tässä 10min aikana. 

Puunasin kaapin uudelleen. Tällä kertaa älysin laittaa muoviastian altaan alle ihan vaan varmuudeksi ja teipata altaan päälle ruksin, jossa sanottiin jotakuinkin ''V*TUN VIEMÄRI!!'' ihan vaan varmuudeksi. Onneksi huomenna on uusi päivä ja saan soittaa korjaajan kiireellisenä paikalle. 

Jännä, miten toi purkkaviritelmä ei kestänyt käytössä??

Hanakin vuotaa, edelleen...

--

Päivä 2:

Vesi on valunut yön aikana pyykkikoneen alta näkyville. Muoviastiassa on vettä. Hanaa ei ole avattu. Mysteeri. 

Vakuutusyhtiö lähettää korjaajan kiireellisenä paikalle eli hänellä on 3h aikaa soittaa minulle ja sopia käyntiaika samalle vuorokaudelle. 

Keskustelen vuokranantajan kanssa vuotavan hanan ja rikki olevan putkiston uusimisesta. Saan luvan hakea Ikeasta uuden hanan ja putkiston. Lähden könyämään junalle. 

Korjaaja soittaa ajallaan ja kertoo, ettei millään pääse ennen klo 22.30 meille. Sanon, että se sopii oikein hyvin. Sovimme, että hän tulee ''diez y media'' eli puoli yhdeltätoista. Vaikka täällä sanotaankin nuo kellonajat suomalaiseen korvaan vähän hassusti, kuten esimerkiksi tuo ''kymmenen ja puoli (10.30/22.30)'', niin olen jo niihin tottunut ja osaan kyllä kellon. Ja numerot. Ja viikonpäivät. Ja kuukaudet. Ja kaikkea tommosta muuta, mitä kaikki muutkin lapset osaa. Eiku... Asiaan!

Olen Ikeassa. On hiki. Tunteet on vähän pinnassa, sillä tiedän, etten voi jäädä perinteiselle Daim-kakkupalalle. On ehdittävä ennen korjaajaa kotiin. Ikeassa on yllättävän paljon ihmisiä siihen nähden, että on maanantai-ilta ja kello on melkein puoli kymmenen. Puhelin soi. Atte ilmoittaa, että korjaaja on saapunut ja ihmettelee missä on varaosat. Kello on 21.35. Kiroan. Pyydän, että korjaaja odottaa. Se ei tietenkään käy, ihan ymmärrettävää. Korjaaja hakee autostaan varaosia. Jes! Ehkä hän tällä kertaa vaihtaa sen perkeleen putkiston. Kiiruhdan kotiin.

Olen kotona paksun karvan yli kymmenen. Korjaaja on juuri lähtenyt. Ihan siis 2min sitten. Menen keittiöön ja avaan kaapin. Ei ole todellista!! Putkistoon on vaihdettu kaksi muovipätkää ja se on liimattu takaisin altaan pohjaan kiinni.

Olen taas yhteydessä vuokranantajaan. Viestitellään yöhön asti. Hän taistelee vakuutusyhtiön kanssa. Minä jatkan soittelua sinne huomenna. 

--

Päivä 3:

Kaappi on märkä. Putki on liimauksineen paikallaan. Vesi valuu edelleen pyykkikoneen alta lattialle. Elin otsassani kasvaa heti aamulla niin suureksi, että on ihan pakko hengähtää hetki ennen vakuutusyhtiöön soittamista. Ettei vaan tule sanottua pahasti. Olen kiltti suomalainen. Vakuutusyhtiössä on perus vastuuta pakoileva espanjalainen. 

Sovitaan vuokranantajan kanssa, että irrotan sokkeleiden suojalevyt ja vedän pyykkikoneen paikaltaan. Alta paljastui vettä koko keittiön mitalta, yksi tupakan tumppi, yksi kolikko ja noin 3 desilitraa epämääräistä möhnää. Olisi varmaan kannattanut tuokin kolo siivota muuton yhteydessä. Kuvaan videoita talteen. Vuokranantaja toteaa, että se raha on sitten hänen. Lupaan likaisen kolikon hänelle. 

Vakuutusyhtiö kertoi, että korjaaja soittaa minulle heti tämän puhelun jälkeen ja sopii ajan, milloin hän tulee tarkastamaan huonosti tekemänsä työn. Mutta hän ei asenna uusia osia, eikä tee mitään. Tulee nyt vain katsomaan tekemäänsä purkkaviritelmää. 

Päätän odottaa sen 3h kiireellisyysrajan. Soitan vakuutusyhtiöön uudelleen. ''Ei se korjaaja kuule tänään soita. Sillä on 48h aikaa soittaa ja sopia käyntiaika.'' Mutta, kun mulla on nää vedet täällä keittiön lattialla. En voi tiskata, en pestä pyykkiä ja pelkään, että kohta on oikeasti isompi vesivahinko. ''Voivoi. Kyllä se sieltä soittaa.''

''Korjauksen'' jälkeisenä aamuna astiassa on vettä
ja sen alla oleva pyyhe on märkä, what??

--

Päivä 4:

Kyllästyn odottamaan. Soitan yhden aikoihin korjaajalle. Sovimme, että hän tulee klo 15. Käyn kaupassa ja kiroan, kun joku on taas ostanut kaikki speltticroissantit. Miksei niitäkin voi paistaa tarpeeksi, kun ne on aina loppu?? 

Korjaaja tulee klo 15.10. Katsoo työnsä jälkeä ja toteaa, että kyllä on hyvin tehty, on putkiakin vaihdettu ja kaikki on oikein hyvällä mallilla. Kehuu käyneensä täällä maanantaina, mutten ollut kotona. ''Miehesi oli täällä, hänellä ei ollut varaosia''. Selitän hänelle, että NIIN. 

Korjaaja päättää soittaa vakuutusyhtiöön. Puhutaan nyt neljän henkilön ryhmässä limittäin ja tapellaan siitä kuka tekee ja mitä. 

Lopulta korjaaja suostuu vaihtamaan uuden hanan paikalleen, muttei putkistoa. Olen jo niin loppu, että totean kyllä kiitos. 

Korjaaja lähtee. Minä alan siivoamaan keittiötä nyt ihan sieltä sokkeleista asti. Kyllä muuten tuli puhdasta! Yllätyin ihan kuinka kerälle pystyn itseni saamaan, kun on tullut painoa ja kankeutta näin vanhemmiten. 

Sovitaan vuokranantajan kanssa, että pyydetään paikalle suomalainen ihan oikea putkimies, koska asia ei hoidu vakuutusyhtiön kautta kunnolla. Huomenna on pyhä. 

-- 

Päivä 5: 

Keittiö on pysynyt kuivana. Perusaskareet sujuu. On pyhä (Andalucian päivä) ja suurin osa liikkeistä on kiinni. Ihmiset vaeltaa campolla ja aurinko paistaa. Ihanan rauhallista. Huomenna saapuu Markun Putki vaihtamaan loput osat. Hanakaan ei enää vuoda. Nyt on hyvä. Kaikki järjestyy. 

--

Päivä 6:

Markku saapui aamulla sovitusti. Ihanaa. Putket ei todellakaan sopineet altaaseen. Ihanaa. Markku lähti hakemaan sopivat osat. Puuhasi ne paikalleen ja minä sain eteisen valotaulut valmiiksi. Enää puuttuu uusi kori huiveille. 

Työn jälki oli täydellistä. Kiitos Markku! Nyt on enää edessä putkien palautus Ikeaan, mutta se menee ensi viikolle. Nyt ei ihan tosissaan enää tällä viikolla vaan jaksa. 

Valoboksit Ale-Hopista, kuvat omasta takaa.
Molemmat omat polvet takavuosilta ja meikkiksen THX-kuva vuodelta -93

--

Mitä vakuutusyhtiön kanssa sitten tapahtui? No, joka kerta kun soitin sinne, sain eri lupauksia. En enää jaksa muistaa missä järjestyksessä mikäkin asia luvattiin ja lupaus kumottiin. 

Lyhyesti vakuutusyhtiön kanssa käytyjen keskusteluiden pääpointit:
- korjaaja tulee 3h sisällä
- ei, korjaaja soittaa 3h sisällä
- sama korjaaja, joka teki virheitä, tulee tarkistamaan työn 
- korjaaja ei tule tarkistamaan yhtään mitään, koska ei ole mitään tarkistettavaa
- korjaaja ei tule uudelleen, sillä on jo kerran käynyt hoitamassa työnsä
- korjaaja tulee tarkistamaan työn jäljen, ei muuta
- korjaaja tulee tarkistamaan työn jäljen ja korjaa virheensä
- korjaaja ei korjaa virheitään, sillä mitään virheitä ole
- korjaaja ei tule samana päivänä, koska hänellä on reagointiaikaa 48h
- torstaina on pyhä, korjaaja ei tule ennen perjantaita ja voi olla, että menee maanantaille
- korjaaja tulee ja vaihtaa uuden putkiston vanhan purkkaviritelmän tilalle
- korjaaja ei vaihda putkistoa, koska se on jo korjattu, mutta vaihtaa hanan
- tämä ei sitten mene vakuutuksesta, koska DIY-palvelua saa käyttää 1x vuodessa ja se käynti on käytetty maanantaina
- meidän pitää itse maksaa reklamaatiosta johtuva korjaajan lisäkäynti
- reklamaation takia tuleva lisäkäynti on tietenkin ilmainen, koska työn jälkeen ei olla tyytyväisiä
- meillä on kyllä täällä jo kuvat ennen ja jälkeen korjauksen
- ei meillä ole mitään raporttia tai kuvia täällä
- voit lähettää kuvia ja videoita osoitteeseen xxx@xxx.es, niin katsotaan tässä meillä mistä on kyse
- ei se sähköposti tänne meille tule, se menee omalle osastolleen ihan eri paikkaan
- ai olet soittanut aiemmin tästä samasta asiasta tänään, eilen ja edellispäivänä, ei meillä ole mitään puheluhistoriaa täällä
- vakuutus sisältää maksutta palvelut A ja B
- vakuutus ei sisällä palveluja A ja B, mutta sisältää palvelut C ja D
- ei vakuutus sisällä mitään palveluja A-D, vaan pelkästään A:n
- ei voida avata uutta casea kiireellisenä, koska edellisen reklamaatio on kesken (vedet lattialla kolmatta päivää)
- kyllä tästä pitää avata ihan uusi case, mutta te maksatte sen itse
- ei teidän tarvi maksaa mitään, avataan uusi case tästä
- ei tämä kyllä mikään DIY-käynti ole, vaan menee ihan perinteisen vahinkoilmoituksen mukaan
- kyllä me täällä puhelinasiakaspalvelussa tiedämme miten se putkiasia on siellä korjattu
- korjaaja ottaa aina kuvat ennen ja jälkeen (totta, omin silmin nähty)
- ei, meillä ei edelleenkään ole mitään dataa tästä casesta, koska DIY-käyntejä ei raportoida eikä arkistoida mihinkään
- täällä näkyy, että edellisen kerran korjaaja on käynyt toukokuussa 2018 saman ongelman vuoksi DIY-käyntinä

Ja niin edelleen...

En tiedä millainen savotta tästä vuokranantajalle tuli, mutta olin ihan tyytyväinen siihen, että tuo putkihomma romahti nyt, kun olin viikon kotona. Omalta osaltani sain siis paiskia hommia yksinkertaisen asian eteen ihan rauhassa. Paristi jouduin hylkäämään kivan suomalaisen itseni ja sanomaan rumasti, korottamaan ääntäni sekä vaatimaan asioita tapahtuvaksi, mutta lopputulos on nyt vakuutusyhtiön osalta 50% siitä mitä piti olla. Se on ihan hyvin siihen nähden, että ollaan täällä. 

Tähän loppuun pari vinkkiä:
- älä koskaan ikinä luota siihen mitä ohjeita tai lupauksia saat, edes kirjallisena
- kun selvität asiaa uudelleen, on ohjeet, säännökset ja lupaukset muuttuneet todennäköisesti ihan toisiksi
- kukaan ei ihan oikeasti tiedä mistään mitään ja kaikki vastaukset annetaan parhaalla mahdollisella tietämyksellä
- jos jotain asiaa ei osata neuvoa, sitä ei joko ole olemassa tai se ohitetaan 
- työkaverilta ei todellakaan kysytä neuvoa asiakkaan ohjeistukseen eikä ohjeita aleta haeskelemaan kesken asiakaskontaktin (jos muulloinkaan)
- kun menetät malttisi, pyydä aina myös anteeksi

Tukasta asiaa

Päätin tuossa joulukuun alussa pitkällisen pohdinnan jälkeen värjätä hiukseni takaisin tummiksi. Voi kuulostaa hassulta, mutta en vaan tunne oloani kotoisaksi oikeassa omassa värissäni eli suomalaisessa viljapellon vaaleassa. 

Muistan, kun ensimmäisen kerran halusin värjätä hiukseni mustaksi. Kerroin toiveesta parturi-kampaajasiskolleni, joka tyrmäsi ajatuksen täysin. Hän ei sitä suostunut tekemään, joten otin onnen omiin käsiin ja kävin kaupassa hakemassa värin. Tuloksesta tuli ihan ookoo, ei tietenkään kampaamolaatuinen, mutta ihan kelpo. Pari päivää jännitin ensin siskon reaktiota ennen kuin uskalsin käydä hänen liikkeessään ''ihan vaan moikkaamassa'' eli näytillä. Ja vähän lällättämässä, että minua ei määräillä. 

Huikkailin morot ja sisko oli ammattimaisen varma ja ihana ja lipui tiskin taakse kyselemään enemmän toiveistani liikkeen palveluita kohtaan. Kunnes katsoi molemmilla silmillä ja totesi ''Eikä!! En meinannu tunnistaa! Sopii ihan sai-raaaan hyvin!!'' No tottakai se musta sopi ja sopii edelleen mulle, kun olen valkoinen kuin kalkkilaivan kapteeni (onkohan ne oikeasti valkoisia?) ja mulla on siniharmaat silmät. 

Siinä sitten yhdessä päätettiin, että muuta väriä ei tule. Tää on se mun juttu. Ja se olikin sitä pitkään, kunnes kyllästyin. Ensin vedettiin latvoihin vaaleampaa ja jossain kohtaa niissä taisi olla punaistakin, jos en ihan kamalan väärin muista. Mutta aina palasin kokomustaan. 

Hiusmallina siskolleni vuonna 2006.
Silloin kuvat oli tapana ottaa perunalla.

Vuoden 2011 muodin mukainen takatukka ja hankalasti ylläpidettävä,
mutta kaunis punainen mustan seurana.

Vuonna 2013 muotitukat oli jääneet ja
musta sai seurakseen ruskeanpunaiset latvat.

Jossain vaiheessa vuosien varrella kyllästyin tyvikasvuun ja jatkuvaan itseni myrkyttämiseen ja hiukset vaalennettiin sekä leikattiin lyhyksi. Ei sovi mulle. Taas mustaksi ja kasvattamaan. 

Kun päätimme muuttaa Espanjaan otin huomioon ilmaston myös hiusten kannalta. Musta väri ei olisi kovin käytännöllinen auringon maassa, jossa se haalistuu saman tien. Niinpä aloin kasvattamaan omaa väriä jo pitkään ennen muuttoa. Kasvatuksen edetessä pätkäistiin latvoja ja tukka lyheni. Kunnes. Voi hyvä luoja, jos vaan pääsisi ajassa taaksepäin. 

Vuonna 2014 alkoi oman värin kasvatus.
Tällä kertaa piristyksenä piilosiili ja pitkä polkka.

Päätin osallistua KC:n hiusmallihakuun. Olen aina ollut sitä mieltä, että hiukset ovat vain karvaa ja se kasvaa aina takaisin. Ja luojan kiitos näin asia ihan oikeastikin on. Mutta kyllä se silti sapetti. Minut valittiin mukaan ja koska minulle oli ihan sama mitä hiuksilleni tehdään, menin sellaiseen ryhmään, jossa kaikille oli ihan sama. Meille oli esitelty millaista ''mallistoa'' hiuksiimme aiotaan rakentaa ja vaikka pastellisävyt ei ole mun juttu laisinkaan, ajattelin, että kaikkea kannattaa kokeilla. Siihen aikaan markkinoitiin myös KC:n colormaskeja ja ajattelin, että iisi piisi. Ne, jos jotkut värit saa hiuksista irti helposti. Ei saanut. Ei kannattanut. Ihan oikeasti ei. Ei, nöy, abort!

En tiedä provosoiko sinä päivänä päälle laittamani nahkahame jollain tapaa, mutta kouluttaja päätti hiusteni väriksi keltaisen. Keltaisella tarkoitan sellaista huomiovärikeltaista, ei mitään pastellista vaaleaa. Raaka peli. Ensin tukka nyrhittiin epämääräisen muotoiseksi polkaksi. Sen jälkeen se blondattiin, jotta colormaski tarttuisi kunnolla kiinni. Tuli ihan kiva fiilis, kun oli yli puoli vuotta kasvattanut omaa, tervettä hiusta ja se pilattiin värinpoistolla. Muistan, kuinka pahoillaan kouluttajan assistentit olivat puolestani. Minä kielsin kouluttajaa laittamasta keltaista ja niin tekivät assistentitkin. En ymmärrä mistä hän sai päähänsä, että minulle yleensäkään sopii sellainen väri. Nooo, oma moka, kun menin ''ihan sama'' ryhmään. 

Jännää! Ehkä tästä tulee sittenkin ihan hyvä!

Aluksi olin jännittyneen odottavaisin mielin ja ajattelin, että kyllä ammattilaisen valvonnassa hiuksista tulee tosi hyvät, eikä se keltainen nyt niin pahalta näyttäisi. Olen aina naureskellut malliohjelmien tytöille, jotka poraavat tukkansa perään muodonmuutoksessa. Nyt minä olin se tyttö, joka nieleskeli kyyneliä ja mietti millä helkutilla saan parturiajan huomiselle aamulle ennen työhaastattelua. 

Kaiken tämän lisäksi minut ''unohdettiin'' mallivaatteita jakaessa ja jouduin lavalle spottivalojen paisteeseen päälläni pelkät rintaliivit, läpinäkyvä pitsipusero ja oma nahkahameeni. Minut tuntevat tietävät, etten tykkää pukeutua paljastavasti ja jos jotain paljastan, niin se on yleensä kaula-aukko ja sekin todella harvoin. Minun ei tarvitse hillua puolialasti tunteakseni itseäni riittäväksi tai kauniiksi. 

Tältä näyttää ihminen, joka kuolee sisältä päin.
Ja ei muuta, kuin yleisön eteen!

''Hymyile nyt vähän edes, kun otetaan näitä kuvia''.

Kotiin päästyäni Atte kysyi mitä tapahtui ja minä itkin. Laitoin viestiä muutamaan kampaamoon ja sain ajan seuraavalle aamulle. Ihana Sari lupasi tulla töihin aiemmin, jotta kehtaan mennä työhaastatteluun. Sellainen rokkitukka siinä tietyssä hoitoalan työpaikassa olisi ollut kenelle tahansa liikaa. 

Tavallisessa huonevalossa kotona.

Koko komeuden kruunaa kunnon pakkelikerros ja tummat värivirheet,
joita ei saatu värinpoistolla irti. 

Sari teki kaikkensa, mutta keltaista ei saatu pois. Ei sitten millään. Mustaa en vielä siinä vaiheessa pitänyt edes vaihtoehtona, koska juurihan olin siitä muuton (ja aiemman herkistymisen) takia halunnut ehdottomasti luopua. Koko rumban aloitus nollasta tuntui uuvuttavalta. Hiukset saatiin oransseiksi, joka sekin toki on aika raju väri. Varsinkin minulla. Hiuksia korjattiin moneen kertaan, kunnes luovutin ja ne vedettiin takaisin mustaksi. 

Risto Räppääjä

Hyvin säilynyt 50 -vuotias eli 25 -vuotias.

Smurffipuvussa työmaalla. Huivi pelastaa paljon. 

Vielä kulmat kuntoon, niin on paketti kasassa!
Kiitos rakas Krisu-sisko!

Kun lopulta muutimme Espanjaan, aloin työstämään hiuksista vaaleita mahdollisimman pitkällä ja terveellisellä aikataululla. Hiuksista saatiin mukavan vaaleat ja reippaan kaksi vuotta ne olivat huolettomat ja kivat. Kunnes. 

Syksyn mittaan mietiskelin syitä sille, miksen tunne oloani omakseni. Toki on ollut masennusta ja fyysisiä vaivoja tässä ihan vaikka muille jakaa, mutta silti. Joulukuun alussa tulin siihen tulokseen, että peilistä ei katso enää edes minun näköinen henkilö, vaikka olen pikku hiljaa saanut muut asiat paremmalle tolalle. 

Huomenet toivottaa vastaherännyt tyvikasvullinen elovena.

Kokeellisen kotikampaamokikkailun jälkeen.
Ei ollut tarkoitus tehdä ysäriraitoja...

Ystävän läksiäisissä, hiuksissa Mercadonan ''rubia'' eli blondi, hah!

Matkustin Suomeen äidin kuuskymppisille ja ihan herätteenä ostin kaksi pakettia kaikkein tumminta ruskeaa, mitä marketista löysin. Vetäsin värin päähäni juhlapäivänä, käytin kaiken siskon luona olleen lämpimän veden ja olin aivan hemmetin tyytyväinen. Peilistä katsoi se ihminen, joka oli ollut hukassa jo aikoja. Olin niin onnellinen niin turhamaisesta asiasta. Joskus se sisäinen hyvä olo on näköjään kiinni noinkin hassuista jutuista kuin hiuksista. 

Jälleen tein itse ja säästin. Suomen markettikestoväreissä on se kiva,
että niistä ei oikeasti kunnon pesun jälkeen jää tota väriä ihoon.
Espanjan markettikestoväreissä jää. Ihan todella!

Teinien kanssa piilossa sukulaisilta, hahah.

Nyt kuun alussa kävin hakemassa silmälasit, sillä näköni on jo 1,25 miinuksella. On muuten ihanaa nähdä taas ääriviivat terävinä ja olla siristelemättä, jotta näkee työmaalla katsoa tietokoneelta ohjeita! Mulla ei ole ollut laseja lainkaan moneen vuoteen, ehkä neljään? Eli esim. työkaverini eivät ole koskaan nähneet mulla silmälaseja. 

Vanha kunnon peiliselfie paskahuusissa, missäs muuallakaan!

Menin ihan muina maunoina töihin ja edelleen, melkein 3kk hiusten tummaksi vetämisen jälkeen kuulen vähintään kaksi kertaa viikossa, ettei minua meinattu tunnistaa, näytän oikein pirteältä ja hyvältä, tumma sopii minulle ja se kaikkein hauskin, olenko aina ollut tumma. Sama silmälasien kanssa. ''Mä luulin, että sulla on aina ollut lasit! En oo jotenkaan edes tajunnut, ettei niitä ole ennen ollut, haha!'' 

Kyllähän se tuntuu ihanalta, että muutkin huomaa oman hyvän olon. Kai se onnellisuus omaan itseensä hehkuu ulospäin ja tekee näkymättömästä konttorirotasta näkyvän. 

Muistakaa rakastaa itseänne!

P.S. Laitoin KC:lle palautteen, johon heiltä ei koskaan palattu pyynnöstäni huolimatta. Tietysti mainitsin saamastani kohtelusta, mutta pääosin annoin palautetta viinalle haisevasta ''arvostetusta'' mieskouluttajasta, joka juoksi 15min välein röökillä ja ''salaa'' krapulahuikalla nurkan takana. Tuo samainen herra kehuskeli ostaneensa edellisenä iltana pimeän viinapullon aamu neljältä porin torilta ja tulleen tunnin unilla töihin. Naureskeli olevansa edelleen kännissä, mutta se ei haittaa, kun ei vaan anna krapulan tulla! 

3 luetuinta 2018

On aika jälleen listata top kolmoset. 

Eniten lukukertoja keräsivät vuonna 2018:

1. Harmaita hiuksia aiheuttavat asiat ja ominaisuudet 863 katselukertaa 

2. Onko Suomi sekaisin? 757 katselukertaa

3. Minäitte! 546 katselukertaa

Vähiten kiinnostavat vuonna 2018:

1.  Syksyn kuulumisia 75 katselukertaa

2. Miten Kaamoksesta tuli Ketsuppi 244 katselukertaa

3.  Kirja(sto) 280 katselukertaa

Tästä voinee vetää johtopäätöksen, että ihmisiä ei kiinnosta mun kuulumiset, mutta Suomen kuulumiset kyllä, hah. 

Tuossa joku aika sitten osui taas silmiini keskustelu blogien yhteistyö- ja mainospostauksista. En ollut aiemmin ajatellut, että joku voisi kokea tämän blogin sisältävän piilomainontaa. Eikä siinäkään keskustelussa tätä blogia mistään parjattu, mutta kunhan tuli mieleeni, kun aina laitan linkkeinä paikat missä on käyty tai mistä tykkään. Tämä vain siksi, että joku kanssaihmettelijä voisi hyötyä kokemuksestani tai saada vinkkiä reissukohteista tai palveluista. Mulle on aivan sama, jos joku firma tai muu taho saa siitä vähän mainosta samalla. Näin suppealla katselijakunnalla ei kenenkään bloggarin töitä kusta ja tuskin firmat/tahot edes itse huomaavat olevansa mainostettuina tässä piskuisessa päiväkirjassani. 

Mua on kyllä alkanut vähän huolestuttaa. Nimittäin kurkkasin noita tilastoja ja muita nippeleitä, niin tällä blogilla on lukija! Yksi lukija! Kohta homma paisuu ja musta tulee julkkis ja saan niin paljon rahaa ja mainetta, että muutun kusipääksi ja ostan yksisarvisen, jolla ratsastan maailmanloppuun. Ei, vaan auringonlaskuun piti sanomani, mutta voi se toisaalta olla maailmanloppukin, jos mediaa on uskominen.